KANNANOTTO TIETEEN VAPAUDEN PUOLESTA 30.6.2026
Kesällä 2026 on maassamme keskusteltu tieteen vapaudesta erityisesti sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin ilmoittamiin tutkimusrahoitusleikkauksiin liittyen.
Olemme seuranneet tieteen vapauden heikkenemistä Suomessa ja maailmalla jo pitkään. Kyseessä ei ole vain Suomeen tai sen nykyiseen hallitukseen liittyvä kehitys, vaan monitasoinen kansainvälinen prosessi, jossa Suomi valitettavasti on mukana.
Suomen sijoitus tieteen vapautta mittaavassa Academic Freedom Indexissa on laskenut nopeasti ja on tällä hetkellä 38. Tällä mittarilla Suomi on tieteen vapaudessa samalla tasolla Bulgarian ja Romanian ja useiden Afrikan maiden kanssa, kaukana tavallisista verrokkimaistamme. Silti asiasta ei juurikaan käydä julkista keskustelua.
Erityisesti oikeistopopulististen liikkeiden retoriikkaan kuuluu humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tutkimusten arvon ja asiantuntemuksen vähättely. Tieteen vähättelyn päästessä valloilleen disinformaatio ja salaliittoteoriat lisääntyvät, mikä ruokkii myös yhteiskunnallista polarisaatiota (ks. Nichols 2017). Ongelma ei kuitenkaan rajoitu tiettyihin puolueisiin tai ideologioihin. Hallituspohjasta riippumatta tieteen rahoittamiseen liittyy välineellisiä tavoitteita, jotka eivät ole lähtöisin tiedeyhteisöstä vaan politiikan ja talouselämän kentiltä. Tieteen tavoitteeksi halutaan asettaa muun muassa talouskasvu, työllisyys, hyvinvointi tai yritystoiminnan stimuloiminen ja valtiolliseen turvallisuuteen liittyvät intressit.
Yliopistolaissa (558/2009) mainittu tieteen strateginen ohjaus toteutuu käytännössä lyhytjänteisinä, jatkuvasti vaihtuvina rahoitusohjelmina, joiden tavoitteita mitataan suoritusperusteisesti, mm. suoritettujen tutkintojen ja julkaisujen perusteella. Suomen tieteen suoritusperusteinen ohjaus on OECD-maiden korkeimpia ja siitä on myös huomautettu OECD:n raportissa.
Julkisen rahoituksen kaventuessa yhä suurempi osa tutkimuksesta tehdään yksityisellä rahoituksella. Ei ole kuitenkaan realistista ajatella, että yksityinen raha voisi korvata valtion heikkenevän roolin perustutkimuksen rahoituksessa. Liikeyritysten tutkimusrahoitukseen liittyy odotuksia kaupallisesti hyödynnettävistä innovaatioista ja pyrkimyksiä salata tutkimustuloksia kilpailijoilta.
Nopeasti kasvanut sotilaallisiin kysymyksiin liittyvä tutkimus on sekin hankalasti sovitettavissa yhteen vapaan ja avoimen tieteen ideaalien kanssa. Tähän yhteyteen liittyvät pyrkimykset rajoittaa tieteellistä yhteistyötä eräiden maiden kuten Venäjän, Kiinan tai Israelin kanssa. Yhä suurempi osa tieteellisen tutkimuksen tuloksista halutaan salata turvallisuussyistä.
Samalla kansallisesti ja paikallisesti merkittävä, Suomeen ja sen alueisiin sitoutuva, kotimaisilla kielillä julkaistava tutkimus on suhteellisesti vähentynyt (ks. Saarikivi & Koskinen 2023). Monilla tutkimusaloilla se on jäämässä lähinnä tieteellisten seurojen ja säätiöiden tukemaksi toiminnaksi, yliopistojen keskittyessä “globaalien ongelmien ratkaisemiseen” (ks. myös Saarikivi & Saarikivi 2021). Tämä heikentää mahdollisuuksia tietoon perustuvaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla.
***
Muistutamme, että tiede ei olemukseltaan ole valtion tai yritysten palvelija. Se on kansainvälinen, kaikki maailman tiedeyhteisön jäsenet kattava sosiaalinen järjestelmä, joka on vanhempi kuin nykyiset valtiot ja ideologiat. Se on paras keino saavuttaa tietoa todellisuudesta, eikä se ole kehittynyt nykymuotoonsa missään tietyssä valtiossa, tutkimusparadigmassa tai poliittisessa järjestelmässä vaan kaikkien maailman tutkijoiden yhteistoimintana.
Tieteellisen tutkimuksen tulokset ovat ennen kaikkea koko ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, ja toissijaisesti ne saavuttaneiden tutkijoiden ansio. Tutkijoiden tulee palvella ensi sijassa tieteen omia päämääriä, ja vasta toissijaisesti kotivaltioidensa tai edustamiensa liikeyritysten päämääriä. Valtion sivistystaso mitataan siinä, missä määrin se kestää vapaan tutkimuksen kriittistä tarkastelua ja laajemmin tiedeyhteisön vapautta. Vapaa tiedekenttä on sivistysvaltioiden tunnusmerkki. Se luo ja uusintaa yhtä aikaa kansallista ja kansainvälistä kulttuuria sekä kriittistä kansalaisuutta sukupolvesta toiseen.
Vain riippumaton, vapaa tiede voi säilyttää korkeatasoisuutensa, kriittisyytensä ja itsekorjaavuutensa. Tutkijoilla tulee olla vapaus valita tutkimusaiheensa ja metodinsa tieteellisistä lähtökohdista ilman poliittista ohjailua, taloudellista painostusta tai valtiollista tarveharkintaa. Tutkimustuloksia ei voi monopolisoida tietyn valtion tai yrityksen hyödyksi tai omaisuudeksi.
Tieteellisen tutkimuksen laatu ja merkitys ei ole vallanpitäjien, vaan ainoastaan tiedeyhteisön itsensä arvioitavissa. Arviointi perustuu tieteellisten metodien syvälliseen tuntemiseen, läpinäkyviin kriteereihin ja hyvään tieteelliseen käytäntöön.
Miksi ja miten tiedettä siis pitäisi rahoittaa? Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että vapaat tutkimusympäristöt mahdollistavat luovuuden, tutkimukselliset avaukset, myönteisen riskinoton ja innovoinnin (ks. Padberg 2020). Vapaissa tutkimuslaitoksissa tehdään myös eniten patenttihakemuksia (ks. Audretch 2024).
Useimmat tieteellisesti merkittävät innovaatiot perustuvat pitkäjänteiseen ja vapaaseen perustutkimukseen. Evoluutio, sähkön tuottaminen, suhteellisuusteoria ja dna-ketjun löytäminen ovat kaikki esimerkkejä maailmaa muuttaneista tutkimustuloksista, jotka ovat syntyneet sattumalta muihin asioihin kohdistuneiden tutkimusten yhteydessä. Strategiseen ohjaukseen perustuva tieteen rahoitus ei ole tuottanut vastaavia koko maailmaa mullistaneita innovaatioita.
***
Suomessa tieteen vapaus on turvattu perustuslaissa (16§). Vapaa tiede on yksi demokraattisen oikeusvaltion peruspilareista. Vapaan tieteen puolustaminen on jokaisen ajattelevan, kriittisen kansalaisen asia. Tieteen vapauteen kohdistuvat hyökkäykset esiintyvät yhdessä demokratiaan, median vapauteen ja vapaaseen kansalaistoimintaan kohdistuvien hyökkäysten kanssa. Tämä on luonnollista, sillä vapaaseen tutkimukseen pohjautuva tiedon tuottaminen on kriittisen kansalaisuuden ja samalla avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan keskeinen arvo.
Tutkijan etiikan keskeisiä periaatteita on ymmärrys oman asiantuntemuksen rajoista. Sen tulisi olla keskeinen ohjenuora myös suomalaisten ministerien, virkamiesten ja muiden päättäjien toiminnassa.
***
Vaadimme, että
- valtionhallinto huomioi kaikessa toiminnassaan perustuslaissa säädetyn tieteen vapauden.
- pitkäjänteistä valtion tutkimusrahoitusta lisätään erityisesti vapaaseen tutkimukseen
- kriittistä, tutkittuun tietoon perustuvaa julkista keskustelua puolustetaan hallinnoissa, politiikassa, kansalaisyhteiskunnassa ja mediassa
Janne Saarikivi & Taina Saarikivi
Suomen vapaa tiedeinstituutti ry:n hallituksen puheenjohtaja & varapuheenjohtaja
Lähteet:
Audretsch DB, Fisch C, Franzoni C, Momtaz PP, Vismara S., 2024. ”Academic freedom and innovation”. PLoS ONE 19(6): e0304560. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0304560
Nichols, Tim. 2017. Asiantuntemuksen kuolema (suom. Kimmo Pietiläinen). Helsinki: Terra Cognita oy.
Padberg, Britta. 2020. The Global Diversity of Institutes for Advanced Research. Sociologica, Vol. 14, Nro 1(2020).
Saarikivi, Taina & Saarikivi, Janne. (toim.) 2021. Turhan tiedon kirja. Tutkimuksista pois jätettyjä sivuja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Saarikivi, Janne & Koskinen, Jani. 2023. Monikielistä sivistystä vai englanninkielisiä ratkaisuja? Selvitys yliopistojen kielivalinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023/24. Helsinki: OKM.
Suomen perustuslaki. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731
Yliopistolaki. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2009/558
*****
Suomen vapaa tiedeinstituutti toimii aluksi tapahtumajärjestäjänä ja tutkimusresidenssinä.
Instituutti on monitieteinen eli se ei rajoita toimintaansa mihinkään tiettyyn tutkimusalaan, vaan toivottaa hakijoiksi kaikkien alojen päteviä tutkijoita. Korkeatasoisista tutkijoista koostuva tutkimusneuvosto valitsee tutkijat akateemisiin meriitteihin perustuen. Edellytämme tohtorintutkintoa ja korkealaatuista tutkimussuunnitelmaa.
Instituutti suhtautuu myönteisesti Suomen kansalliskielillä (suomi, ruotsi) sekä vähemmistökielillä (saamen kielet, karjala, romani, ym.) julkaisemiseen, monitieteisyyteen sekä tieteen ja taiteen välisiin tutkimushankkeisiin. Emme kuitenkaan edellytä mitään tiettyä julkaisumuotoa.
Instituutti harjoittaa aktiivista varainhankintaa ja käyttää varat tieteellisten tilaisuuksien järjestämiseen sekä omien tutkijoiden rahoittamiseen. Instituutti tiedottaa tarkemmin tutkijahakujen käynnistymisestä.
Kuva: Marika Tervahartiala
Jäsenyys
Instituutti ottaa hakemuksista uusia jäseniä. Jäseneksi voidaan valita tieteenharjoittaja tai tieteen suosija, jolla on vähintään yksi suosittelija aikaisempien jäsenten joukosta.
Jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa, minkä lisäksi voi maksaa vapaaehtoisen kannatusmaksun 100 euroa. Jäsenet voivat osallistua instituutin vuosikokoukseen, joka järjestetään touko-kesäkuussa.
Ota yhteyttä
Jäikö kysyttävää toiminnastamme tai haluatko liittyä jäseneksi? Ota yhteyttä!
Kuva: Copyright © Stocksnap